Haimoon historia
Teksti pohjautuu Tarja Ojanteen Haimoon Martoille lokakuussa 2010 keräämään kylän historiikkiin.
Haimoon kyläseutu paljastui veden alta noin 10 000 vuotta sitten. Sitä ennen ainoastaan muutama korkea paikka Moksissa oli Vihdin alueella veden pinnan yläpuolella. Jääkausi on muokannut Haimoon seutua synnyttäen mm. Salpausselän esiharjanteet, jotka jakavat kylän pitkittäin Tupakkiaron ja Moksin jäädessä harjun pohjoispuolelle. Myös Vihtijoki tulee vastaan tai viereen kaikilla kylän teillä ja Leppäluhdan peltoaukea on entistä muinaisjärven pohjaa.
Ihmisen luomia yhteyksiä ovat tiet, jotka ennen kulkivat talon pihojen halki, porraspäästä toiseen ja maaston muotoja noudattavina lehmipolkuina. Joen ylittävät padot ja sillat helpottivat liikkumista. 1960- luvulla tullut Kehätie jätti kylätiet sivuteiksi. 1880-luvulta alkaen on Vihtiä halkonut Hangon rata, jonka varrella sijaitsivat Selin asema ja Haimoon seisake. Nykyään ei radalla ole henkilöliikennettä.
Haimoo-nimen suosituin selitys on Heim Å (kotijoki). Haimoo-käsite vaihtelee riippuen siitä, puhutaanko rekisterikylästä, koulupiiristä vai äänestyspiiristä. Vanha iskulause on ”Vihti, kartanoiden pitäjä” ei koske Haimoota. Haimoo/Haimo on virallisesti vain Haimoon koskitilan nimi, muuten Haimoo oli vain kartanoiden takamaita, Vanhalan, Kirvelän, Pappilan tai Korppilan ”ulkomaita”. Haimoon lähikyliä ovat Moksi, Selki, Siippoo, Herrakunta ja Tupakkiaro, joka tosin on Vihtijärveä. Nurmijärven puolella lähinnä ovat Korpi ja Nummenpää.
Kylänosien ulkoinen ilme vaihtelee. Etu-Haimoo on tiheään asuttua omakotialuetta, joka on muodostunut Haimoon myllyn vaikutuspiiriin. Taka-Haimoo on harvaan asuttua maatalousaluetta Leppäluhdan peltoaukean ympärillä. Vihtijoki virtaa läpi kylän. Kyläkoulu, urheilukenttä ja maauimala sijaitsevat keskellä kylää. Harjun pohjoispuolelle jäävät Moksin kylä ja Tupakkiaro.
1900-luvun alkupuolella suomensi moni haimoolainen ruotsalaisperäisen sukunimensä. Esimerkiksi Berggrénin veljessarjasta tuli näin 1935 Aittosaari, Heimo, Heino, Jalava, Laihoaho ja Päivälä. Wikman suomentui Kajosaareksi, Sevónista tuli Sevula ja Serkko.
Asutus
Vähäistä pysyvää asutusta alueella on ollut ainakin 1600-luvulta, sitä ennen itäinen Vihti oli lähinnä isojen talojen metsästys- ja kalastusmaita. 1700-luvulta alkaen asutus lisääntyi yritystoiminnan johdosta eniten myllyn seudulla, muualla Haimoossa oli yksittäisiä taloja, isojen talojen torppia. Haimoon tärkein rakennus oli sahan kirjurin eli ’puukhollarin talo’ kosken itäpuolella.
Torpat olivat päätilojen omaisuutta ja torppareiden tuli tehdä taloihin taksvärkkiä. Mäkilän, Niemelän, Heikkilän ja Rintelän torpat olivat Vanhalan rekisterikylää. Aholan torppa oli Irjalan perintötaloa, Kirvelän torppia olivat Lepluhti (myöhemmin koulun tontti), Löfkulla, Nykulla, Pahnaskoski ja Seppälä. Haukojan mylly oli Kirvelän, Forsbacka Korppilan kartanon sivutila. Kirvelä ja Korppila sijaitsevat Herrakunnalla, jonne tuli taksvärkkipäivinä matkaa jopa 6 kilometriä.
Leppäluhdan aukealla sijaitseva Rintelä oli alun perin Vanhalan Tähkälän torppa. Tähkälä sijaitsee Vihdin kirkolla, Sairaalanmäellä asti. Rintelän tilalla sijaitsi saha, jonka konkurssissa 1932 talo joutui valtiolle ja Asutushallitus muodosti siitä 15 asutustilaa, käytännössä koko Taka-Haimoon asutuksen.
Tupakkiaro oli Vihtijärven Hiiskulan sivutila, josta muodostettiin yhdeksän tilaa Karjalasta tulleelle siirtoväelle vuonna 1946.
Kunta osti 1970-luvulla Kirtelän tilan, josta on erotettu ja myyty vuosien varrella kymmenkunta tonttia.
Elinkeinot
Maanviljely ja karjanhoito olivat 1960-luvulle asti yleisin elinkeino Haimoossa. Toimivia maatiloja oli tuolloin lähemmäs 40, joista nyt on jäljellä alle 10. Pellot ovat siirtyneet muiden tilojen vuokramaiksi, kotieläintalous on lähes loppunut.
1900-luvun alkupuoli oli osuustoiminnallista aikaa: Tienhoito oli jaettu isäntien kesken ja maito kuljetettiin vuoropäivinä meijeriin. Viljaa kuivattiin yhteiskuivurissa, joka sijaitsi Vihantolan nummessa ja sitä kutsuttiin Rutikuivaksi. Karjataloutta helpotti Karjantarkkailu- ja Sonniosuuskunta sekä Kuiviketurpeennosto- osuuskunta. Kylässä oli tietysti myös Osuuskassa ja puhelinosuuskunta.
Vesivoimaa hyödynnettiin sahoilla, myllyillä ja Haimoon Myllyn Sähkössä. Talot, astiat ja kulkuvälineet tehtiin itse. Myllyllä toimi vaneritehdas Oy Haimo Ab, joka kuitenkin paloi. Väinölän puusepänverstas tarjosi työpaikan monelle kyläläiselle. Joen rannassa ”lyötiin” tiiliä hyödyntämällä lähiharjun hietaa ja joen vettä. Näitä harmaita tiilirakennuksia näkee kylällä yhä. Kallelan sementtikattotiilivalimo toimi vuodet 1946–57, jonka jälkeen tiloissa toimi Nielsenin kauppapuutarha. Kylällä oli myös yksityisyrittäjyyttä. Täällä toimi ainakin ojankaivaja, seppä, suutari, teurastaja, lumppuri ja räätäli, jonka mukaan on nimetty myös Kraatarinkoski.
Haimoossa on toiminut useita kauppoja: Haukojan kosken alapuolella Myllymäessä toimi pussikauppa, samoin kuin vehnämyllyn vieressä sijaitsevassa Punalassa, jossa toimi jonkun vuoden Auran pussikauppa. Toisella puolen jokea oli ensin Kivirannan kauppa, myöhemmin samoissa tiloissa Vihdin Seudun Osuusliike (VISO), joka loppui vasta 1976. Urheilukentän vieressä, sillan pielessä kauppaa pitivät Koivistolainen, Rahikka ja viimeisimpänä Heikkilä. Viimeiset kaupat kylässä olivat Lepistön kioski/kauppa-auto ja Sirevi Oy. Nykyään kylällä ei ole kauppaa, mutta kesäisin urheilukentällä on pidetty kioskia parina iltana viikossa.
Haimoon koulu perustettiin 1904
Koululle löytyi tontti Leppäluhdan torpan paikalta. Koulu aloitti nelivuotisena ja oppilaat olivat kymmenenvuotiaita aloittaessaan koulun. Oppilailta edellytettiin kiertokoulussa tai kotona saatu alkeisopetus. Ensimmäisenä lukuvuonna 1904 – 1905 oli 32 oppilasta. Alakoulu rakennettiin v. 1930. Näissä rakennuksissa ja pihalle sijoitetuissa parakeissa koulu toimi aina vuoteen 2015, jonka alussa koulutoiminta siirtyi viereiselle tontille, urheilukenttää vastapäätä rakennetulle uudelle koululle. Oppilasmäärä on vuosien varrella vaihdellut muutamasta kymmenestä sataan. Uuden koulun tiloissa toimii nyt myös päiväkoti. Haimoon koulussa on 83 oppilasta sekä päivähoidossa 40 lasta (12/2018).
Posti
Omaa postia ei Haimoossa ole koskaan ollut. Päivälehdet ja kirjeet tulivat yhteislaatikkoon koululle, josta lapset kantoivat ne kotiin. Taka-Haimoossa oli postin noutopaikka Haimoon seisakkeen kopilla. Postin kotiinkanto alkoi 60-luvulla, ensin kirkolta asti polkupyörällä, sitten mopedilla ja lopulta autolla.
